Miguel ja Nina loistavasti sujuneessa Pekola 2008-näyttelyssä.

1. NÄYTTELYT

Näyttelyalpakan perusedellytys on riimussa kulkeminen ja jotkut tuomarit haluavat nähdä eläinten juoksevan. Eläimen tulee myös uskaltautua kuljetusvälineeseen, sillä harvoin näyttely on kävelymatkan päässä, kuten meille onnekkaasti sattui syksyllä 2008, kun Pekola 2008-näyttely oli parin kilometrin päässä.

Eläimen luonteen tulisi olla rauhallinen, sen täytyy antaa tuomarin kosketella itseään käytännössä kaikkialta. Vaikeimmat kohdat kamelideille tuntuvat olevan pää, jalat ja sukupuolielimet, etenkin orhien kivekset. Luonnollisesti on aina parempi, jos eläin on rakenteeltaan ja villanlaadultaan erinomainen.

Näyttelyissä arvostellaan eläinten rakennetta, luonnetta, liikkumista ja villaa hieman tuomarista riippuen. Ohjaaja kulkee eläimen kanssa ringissä tuomarin arvostellessa eläintä. Tuomarin ohjeiden mukaan pysähdytään riviin ja tuomari tunnustelee eläintä esimerkiksi villan, hampaiden, jalkojen ja orhilla kivesten osalta.

Kamelidien näyttelyt siis vastaavat periaatteeltaan hyvin paljon esimerkiksi koiranäyttelyitä. Käytännössä suurin ero lienee vakavuus, jolla omistajat suhtautuvat, sillä alpakoiden ja laamojen omistajat tuntuvat osallistuvat näyttelyihin ennemmin tavatakseen toisiaan ja etsiäkseen hyviä yksilöitä jalostukseen kuin kisatakseen toisiaan vastaan ja saadakseen itselleen mainetta ja kunniaa sekä kaikista parhaimmat yksilöt ja palkinnot. Eläimet jaetaan eri luokkiin osallistujamääristä ja järjestäjistä riippuen, tiukkoja sääntöjä Suomessa ei ole. Laamoja on kolme eri tyyppiä; classic-, wooly- eli villa- ja surilaama. Alpakoita on huacaya- ja surialpakoita. Kaikki nämä tyyppiluokitukset ovat villanlaadullisesti eroavia. Koska villa on yksi arvosteltava tekijä näyttelyissä, olisi siten hyvä erotella nämä kaikki viisi eri luokkiin. Todellisuudessa Suomessa on vielä niin pieni kanta, että tämä ei ole järjellisesti mahdollista.

Tyyppien lisäksi erotteluperusteena on Suomessa käytetty sukupuolta, villanvärejä ja ikää. Myös Suomessa syntyneille on järjestetty erillinen luokka. Emät kilpailevat yleensä eri luokassa kuin orhit ja iän mukaan erotellaan luokat kilpailukohtaisesti. Villan värejä on jo alpakoilla kaksikymmentäkaksi, joten ihan näin moneen luokkaan ei Suomen näyttelyissä eläimiä jaeta, joten jaottelu voidaan tehdä esimerkiksi tummien ja vaaleiden välille. Suomessa syntyneiden luokalla saadaan katsaus siihen, kuinka hyvin kotimainen jalostus on toiminut.

Useimmiten näyttelyiden, tai Suomessa Sylky-Cupien, yhteydessä järjestettävät pukuluokat ovat suurta hupia ja niitä järjestetään monissa maissa. Pukuluokissa sekä ohjaaja että eläin puetaan yhteensopiviin asusteisiin ja paras pari palkitaan. Ihminen voi pukea ylleen mitä merkillisimpiä virityksiä, kuitenkin eläintä säikyttämättä. Eläimen asun on oltava sellainen, ettei se aiheuta eläimelle vaaraa, kipua eikä jatkuvaa häiriötä. Eläimen asu ei saa olla raskas ja sen on kyettävä kulkemaan asussaan normaalisti. Eläimen asu voi olla esimerkiksi loimi tai kantosatula.

ALKUUN

2. AGILITY

Agilityssa katsotaan eläimen kykyä selviytyä vaikeista paikoista, kuinka hyvin eläin ja ohjaaja työskentelevät yhdessä ja eläimen innokkuutta sekä kuuliaisuutta. Lisäksi agility on tietenkin huvia ihmisille ja eläimille. Agility alpakoiden ja laamojen kanssa eroaa koira-agilitysta lähinnä vauhdin ja riimussa kulkemisen osalta. Toisilla tosin riittää vauhtiakin enemmän kuin muilla. Esteitä on useita, eikä kaikkia käytetä välttämättä joka kisassa. Ulkomailta otetaan jatkuvasti vaikutteita ja uusia esteitä keksitään ja otetaan käyttöön. Esteille ei Suomessa ole määritelty ainakaan toistaiseksi varsinaisia standardimittoja.

Agilitykoulutus on hyvä aloittaa esimerkiksi maahan levitetyllä viltillä tai räsymatolla, jonka yli eläimen on käveltävä. Ohjaaja voi kulkea maton yli ja pitää riimunnarua löysällä, moni eläimistä nuuhkaisee mattoa ja harppoo sen yli heti, mutta jotkut ovat arempia jolloin edetään eläimen ehdoilla. Harjoitellessa eläimen on hyvä saada rauhassa lähestyä ja haistella jokaista estettä ennen kuin edes yritetään esteen suorittamista. Eläintä ei missään tapauksessa saa pakottaa vetämällä tai ajamalla suoriutumaan mistään esteestä.

Harjoitusten kesto on mietittävä eläinkohtaisesti, jotkut jaksavat pidempään, toisilla jatkuvat toistot ennemmin aiheuttavat lajia kohtaan kiinnostuksen lopahtamisen. On hyvä lopettaa harjoitukset, kun eläin onnistuu jossain. Onnistumisen ei tarvitse olla esteen täydellinen suoritus, vaan vaikka vain etujalkojen siirto sillan tyyppisille esteille. Hyvän suorituksen jälkeen eläin palkitaan ja harjoituksia jatketaan toiste.

Agility sopii periaatteessa kaikille alpakoille ja eläimestä näkee pitääkö se lajista vai ei. Agilitya voi harrastella myös vain omaksi ja eläimen iloksi omalla pihalla.

Hyppyesteistä on monenlaisia variaatioita, peruseste on puomi kahden tuen välissä. Hyppyesteitä voi olla myös useita peräkkäin ja ainakin Keski-Euroopan kisoissa on käytetty myös renkaan läpi hyppyä. Hyppyeste jossa on irtonainen puomi saattaa aiheuttaa pudotessaan säikkymistä ja arkuutta estettä kohtaan, tämän vuoksi aluksi voi olla parempi harjoitella kiinteän esteen yli hyppäämistä kunnes eläin on ymmärtänyt esteen vaarattomaksi.

Ötökkäverho on ovien suissa käytettävä, muoviliuskoista muodostuva vajaa metrin levyinen verho, jonka läpi eläimen on kuljettava. Suomessa on sallittua raottaa verhoa, jos eläin ei uskalla kulkea sen läpi. Estettä kannattaakin harjoitella niin, että osa liuskoista on kiinnitetty sivulle ja esteestä näkyy selvästi läpi. Hiljalleen liuskoja vapautetaan kunnes kaikki liuskat ovat vapaina.

Pujottelu vastaa koira-agilityn pujottelua periaatteeltaan, mutta välit ovat suuremmat ja välistä kulkee yhtä aikaa sekä eläin että ohjaaja. Pujottelu ei vaadi eläimeltä juuri muuta kuin kykyä kulkea ohjaajan rinnalla. Pujotteluesteet voivat olla monenlaisia, kuten maahan painettavia puu- tai muoviputkia, jalalla seisovia putkia tai liikenteessäkin käytettäviä oransseja varoitus kartioita.

Tunneli on suorakaiteen mallinen kappale, jonne mennään toisesta päästä ja tullaan toisesta. Tunnelin olisi syytä olla sen kokoinen, että suurempikaan laama ei ole jo ulkona toisesta päästä kun takapää vasta menee tunneliin. Leveyden olisi oltava sellainen, että eläin ja ohjaaja sopivat tunneliin rinnakkain ja katon niin matalalla, että eläin joutuu laskemaan päätään. Ohjaajien ja suurimpien laamojen on kuitenkin vaikea kulkea tunnelista joka on mitoitettu matalimpien alpakoiden mukaan, joten katon mataluuden kanssa ei kannata tehdä ylilyöntejä.

Seisomisesteillä eläin seisoo mahdollisimman paikoillaan, tai ainakin pysyä merkityllä alueella, kun ohjaaja kerää alueelle levitetyt tennispallot määrättyyn paikkaan, kuten ämpäriin, tai avaa sateenvarjon ja vie sen eläimen pään yläpuolelle, laskee ja sulkee sateenvarjon.

Hieman maasta nostettu silta voi olla joko tasainen tai nouseva. Se voi olla suora tai siinä voi olla käännös. Yksinkertaisimmillaan silta on noin 40-70cm leveä ja reilun metrin pituinen lankku, joka on hieman nostettu maasta. Monimutkainen silta voi esimerkiksi nousta alussa, jatkua tasaisena suoraan, kääntyä 90 astetta ja laskea alas.

Autonrenkaat on tarkoitus ylittää astuen renkaiden sisälle, mutta ylittäessä eläimet saattavat astua myös renkaiden päälle eikä tästä ole Suomessa rankaistu alentamalla pisteitä. Renkaita on yleensä kuudesta yhdeksään, ne voidaan asettaa eri kuvioihin.

Keinulauta on vastaava kuin koirilla, eli lankku, jonka keskellä on koroke joka aiheuttaa lankun keinahtamisen eläimen painon siirtyessä lankulla. Keinulaudan pituuden olisi hyvä olla sellainen, että eläin mahtuu seisomaan kiintopisteen molemmin puolin, eli että lauta ei keinahda ennen kuin eläin on kokonaan sen päällä.

Puomit ovat samanlaisia pyöreitä puupuomeja kuin hevosilla, ne asetetaan toisesta päästä maahan ja toisesta korokkeelle niiden muodostaen osan ympyrän kaaresta. Eläin kulkee esteen astellen puomien yli ja niiden väliin. Puomit voidaan myös asetella hallittuun kaaokseen, eli toistensa päälle erisuuntaisesti niin, että puomeista on vielä mahdollista astella yli.

Traileriin menossa eläimen on kuljettava ohjaajan kanssa tavalliseen hevosvaunuun, käännyttävä siellä ja kuljettava sieltä ulos. Olettaen, että kilpailupaikalle on saavuttu trailerilla, ei tämän pitäisi olla vaikeaa kilpaillessakaan. Traileriin meno on siis syytä harjoitella hetimmiten, että tiedetään päästäänkö edes kilpailupaikalle.

Peruutuksessa eläimen on astuttava joko tietty askelmäärä tai matka taaksepäin. Yksinkertaiselta kuulostava, mutta vaativa ja paljon harjoitusta vaativa tehtävä saadaan Suomessa suorittaa ohjaajan sijaintia eläimeen nähden määrittelemättä. Toisille on helpompi peruuttaa ohjaajan kulkiessa vierellä ja toisille vastakkain.

ALKUUN

Camilla Sylky-Cup IV:ssä Parolassa.

3. SYLKY-CUP

Sylky-Cup (the International Sputoon-Cup Association) on Alpakkatuotteen kehittämä leikkimielinen kisailumuoto alpakoille ja laamoille. Pääasiassa Sylky-Cupeissa on tähän mennessä kisailtu agilityn merkeissä, mutta myös pukeutumiskisa, kenttäkisa ja freestyle-esitys on nähty. Useammassa kisassa on myös valittu yleisön suosikki. Kisan voi periaatteessa järjestää kuka tahansa, Alpakkatuotteen suostumuksella ja tarvittaessa opastuksella. Sylky-Cupin on aina sisällettävä jonkinlainen kilpailu, mutta tapahtumassa voi myös olla muuta toimintaa, kuten alpakkatuotteiden myyntiä. Tapahtuma voi olla avoin joko vain eläimille ohjaajineen ja omistajineen tai yleisötapahtuma.

Kiinnostuneiden kannattaa vierailla Sylky-Cup-sivuilla!

ALKUUN

4. VAELLUKSET

Vaellukset ovat muun muassa Keski-Euroopassa suosittu harrastusmuoto lähinnä laamojen kanssa. Kantojuhdaksi jalostettu laama sopii vaelluksille alpakkaa paremmin, mutta mikään ei estä käyttämästä tässä lajissa myös alpakkaa joka suostuu kantamaan taakkaa. Vaelluseläimeksi sopii sellainen yksilö, jonka rakenne on mahdollisimman moitteeton. Jalat ja selkä ovat juhdan tärkein työväline. Lisäksi eläimen tulisi olla rauhallinen, ihmisystävällinen ja sopivan utelias kohtaamaan mitä vastaan tuleekaan.

Eläin opetetaan taakan kantamiseen pikkuhiljaa, selkään laitetaan ensin jotain kevyttä kuten kantosatula ilman salkkuja, jolloin se ei paina juurikaan. Ihan alkuun voi käyttää myös esimerkiksi pyyhettä, jolloin näkee miten eläin suhtautuu tähän; etenkin alpakka menee tällöin helposti maahan. Eläimen hyväksyttyä salkuton satula laitetaan salkut paikoilleen ja hiljalleen aletaan lisätä painoa salkkuihin, aina kuitenkin niin, että salkut ovat keskenään samanpainoiset. Kantosalkkuja ja -satuloita on useampia malleiltaan hieman eroavia, muun muassa puurunkoisia ja kangassatuloita. Laama kantaa koostaan riippuen 40 kiloakin, alpakka 10–15 kiloa.

Suomalaiset vaelluslaamat ja -alpakat tuskin vielä joutuvat, tai pääsevät, vastaaville rankoille vaelluksille joita niiden ulkomaalaiset sukulaiset käyvät läpi, mutta picnic-tyyppisillekään vaelluksille ei kannata ottaa lopputiineitä emiä tai reviiritietoisia orheja. Rankoilla viikonkin kestävillä maastoisessa reitissä suoritettavilla vaelluksilla käytetään useimmiten ruunattuja orhilaamoja.

Suomessa on muistettava sääolot vaelluseläinten kannalta. Kesäaikaan on huomioitava aurinko ja hyönteiset jättämällä kerinnässä riittävän pitkä villa ja talvella kiinnitettävä huomiota pakkaseen ja korvien sekä polkuanturoiden paleltumisvaaraan.

Reitin on syytä olla hyvin suunniteltu ja turvalliseksi todettu sekä eläimille että ihmisille. Vaikka alpakat ja laamat eivät juuri juokaan, on reitillä oltava riittävästi juomapaikkoja. Lepo- ja yöpymispaikkojen ei tarvitse olla kummoisia, eläimien kiinnittämiseen käytetään vastaavia kuin koirien maahan porattavia metallisia renkaita joihin saa hihnan, riimun tai liinan kiinni. Yöpymispaikoilla pienet aidatut alueet ovat hyviä ja käytön määrästä riippuen katokset. Kaikilla lepopaikoilla on syytä tarkistaa eläinten kunto, haavat saattavat helposti jäädä huomaamatta, jollei eläintä tunnustele.

ALKUUN

5. TERAPIAELÄIMET

Alpakoiden ja laamojen kohdalla toiminta perustuu katseluun, kosketteluun, talutukseen ynnä muuhun normaaliin hoitoon. Alpakat ja laamat ovat hyvin hellyttävän ja ystävällisen näköisiä eläimiä, ne toimivat rauhallisesti kun ne eivät säiky, jolloin niiden katselu on todella rauhoittavaa. Alpakat ja laamat ovat myös siinä mielessä hyviä terapiaeläimiä, että ne lähestyvät ihmistä rauhallisesti ja varovaisesti eivätkä ryntää kohti. Pehmeä villa on mukava koskettaa ja monet laamat, mutta myös jotkut alpakat, koskettavat mielellään myös ihmisiä huulillaan.

Jokaisella eläimellä on oma nimetty ohjaaja, joka on suorittanut koulutuksen. Ohjaaja on läsnä kaikissa tilanteissa joissa eläinkin on, sillä hän vastaa eläimestä. Varsinaiset terapiatilanteet ovat terapeutin suunnittelemia ja ohjaamia.

Hyvä terapiaeläin on jo vasana kiinnostunut ihmisistä, eikä pelkää esimerkiksi koiria tai traktoria. Sillä on oltava hyvät hermot, ja sen on oltava rauhallinen erilaisissa tilanteissa, kuten kosketettaessa. Sokea ihminen tutustuu eläimeen koskettaen kaikkialta, hyvä terapiaeläin seisoo paikallaan koko tämän ajan. Terapiaeläimen on osattava kulkea riimussa paitsi yhden, myös kahden taluttajan kanssa niin, että sitä talutetaan kahdesta riimunnarusta ihminen molemmilla puolilla. Positiivinen, muttei pakollinen piirre terapiaeläimessä on myös vaalea väri, tumma laama ilman muuta on pelottavamman näköinen kuin vaalea alpakka. Tumma laamakin voi kuitenkin olla mitä mainioin terapiaeläin, kun kemiat kohtaavat eläimen ja terapoitavan kesken. Pienet näyttelyissä ehkä virheiksi laskettavat piirteet ovat usein terapiaeläimellä eduksi, epätäydellinen eläin voi joillekin olla helpompi kohdata.

Aiheesta kiinnostuneiden kannattaa vierailla Terapia-alpakoiden ja -laamojen sivuilla!

ALKUUN

6. AJAMINEN

Tämä laji on laamoja, ei alpakoita varten, mutta lyhyt esittely tästäkin.

Eli ajaminen laaman kanssa tarkoittaa laaman valjastamista vetämään kärryjä. Ajolaamalta vaaditaan rohkeutta, uteliaisuutta ja luonteen lujuutta; se ei saa pelätä, vaikka takana rymisevätkin kärryt ja sen on mentävä eteenpäin yksin. Paitsi yksin vetäviä laamoja, on maailmalla myös valjakkolaamoja.

ALKUUN

Nina kerimässä Miguelia toukokuun alussa 2009.

8. VILLA

Suomessa villantuotanto ei ole niin laajamittaista, että sen voisi laskea tuotannoksi. Näin ollen käsitellään sekin harrastuksena. Yhdestä alpakasta saa vuosittain noin 3-4 kiloa roskista puhdistettua villaa. Muutama kehräämö ottaa vastaan alpakan ja laaman villaa, mutta moni muutaman alpakan omistaja kehrää mielellään omien eläintensä villan itse. Villankehruukursseja on järjestetty muutamia hyvällä kiinnostuksella. Alpakan villa on vaikeampaa kehrätä kuin lampaan villa alpakan villan rasvattomuuden vuoksi. Vasta kokenut kehrääjä saa langasta riittävän löyhäkierteistä. Valmiista langasta voi sitten tehdä kaikkea mitä lampaan villastakin. Ainoastaan huovutus ei onnistu yhtä hyvin kuin lampaasta. Alpakan villalla on lampaan villaa parempi kosteuden ja lian kestävyys, se on lämpimämpää, kestävämpää ja kevyempää eikä sisällä lanoliinia eikä myöskään allergisoi kuten lampaan villa.

Kehräämään päästäkseen täytyy villa ensin keriä. Kerinnän voi suorittaa itse tai tilata keritsijän. Suomessa keritsijä on käytännössä lampaiden keritsijä, joka kerii alpakat silloin kun ei ole lampaiden kerintäaika. Ulkomailta keritsijän tilaaminen on mahdollista, mutta kallista, jollei saada monta kasvattajaa samaan tilaukseen. Suurin osa eläimistä keritään kuitenkin omistajien toimesta.

ALKUUN

Tico tiirailee tapahtumia Joulumarkkinoilla.

9. PR-TOIMINTA

Alpakoiden ja laamojen tunnettavuuden lisääminen Suomessa on tärkeää niiden villan, tuotteiden ja itse eläinten markkinoimisessa. PR-työtä on kaikki esilläolo alkaen yleisen tien varrella laiduntamisesta. Tämänkin vuoksi on tärkeää, että eläimet ovat siistejä ja niiden hyvinvointi tarkastetaan päivittäin. Paitsi eläinten, myös niiden laitumen kunnosta on pidettävä huolta.

Suurin osa PR-toiminnasta tapahtuu kuitenkin erilaisissa tapahtumissa. Alpakoita ja laamoja on ollut muun muassa eri messuilla, markkinoilla, pääsiäis-, joulu-, matkailu-, tori- ynnä muissa tapahtumissa, maatalousnäyttelyissä, yritystapahtumissa kuten syntymäpäivillä ja luonnollisesti alpakoiden ja laamojen näyttelyissä sekä kilpailuissa.

PR-toiminta ei vaadi eläimeltä erityisemmin muuta kuin läsnäoloa, mutta sen olisi kuitenkin hyvä olla rauhallinen vaikka ympärillä on hälinää. Suomessa vielä erikoiset alpakka ja laama kiinnostavat ihmisiä vaikkeivät ne tulisikaan rapsuteltaviksi, mutta enemmän ihmisistä kiinnostunut eläin viehättää kuin nurkassa makaileva karvakasa.

Eläinten kanssa oleva ihminen on suuressa roolissa esitellessään eläimiä. Hänen tulisi pystyä vastaamaan ainakin yleisimpiin kysymyksiin joita esitetään. Pukeutuminen alpakan tai laaman villasta valmistettuun vaatteeseen ei ole ollenkaan huonoa pee ärrää!

ALKUUN

Pepita nauttii piehtaroinnista.

9. PALKITSEMINEN

Alpakan tai laaman palkitseminen ei ole aina yhtä yksinkertaista kuin vaikkapa koiran. Moni ei välitä herkkupaloista ja suurimmalle osalle on turha heittää palloa, vaikka joku saattaa innostua siitä enemmän kuin omenan- tai porkkananpalasta.

Eläin olisi hyvä palkita etenkin enemmän rasittavien suoritusten, kuten pitkä päivä ensin näyttelyssä ja sitten agilityssä tai viikon vaellus tai terapiatilanne. Se henkilö joka eniten on kyseisen eläimen kanssa tekemisissä tietää luultavasti parhaiten mikä on paras palkinto tälle yksilölle. Palkinto voi olla esimerkiksi uudelle laitumelle pääsy, juokseminen laumassa, hyvä piehtarointipaikka, vesiallas tai -suihku tai männynoksa.

ALKUUN

LÄHTEINÄ OPINNÄYTETYÖSSÄ KÄYTETTY:

Kaikkea itse opittua alpakoiden kanssa työskennellessä, sekä kahdeksan kuukauden aikana muilta alpakoiden ja laamojen kanssa touhuilevilta kuultua ja opittua. Lisäksi:

-ALAT, TERAPIA-ALPAKAT JA -LAAMAT RY 2009: [www.alat.fi]

-IS-CA, THE INTERNATIONAL SPUTOON-CUP ASSOCIATION 2009: [http://www .alpakkatuote.fi/iscax/index.htm].

-JOKINEN TEIJA 2009: Alpakanhoitaja. Sähköpostikysely 11.5.2009.

-KIVIKARI PIRKKO 2009: Alpakan- ja laamankasvattaja. Ylitalo. Hattula. Haastattelu 13.3.2009. Sähköpostikysely 4.5.2009.

-KIVIKARI, PIRKKO – SIRKKOLA, HEIKKI 2004: Alpakkakasvattajan käsikirja. 2. painos. Suomalainen Kirjapaino. Veteliö-julkaisut.

-SILLANPÄÄ SANNA 6.5.2009: Alpakankasvattaja. Sähköpostikysely 6.5.2009.

-SUOMEN ALPAKKATUOTE AY 2009: [http://www.alpakkatuote.fi].

-SUOMEN ALPAKKAYHDISTYS RY 2009: [http://www.alpaca.fi].

-YLITALON ALPAKAT JA LAAMAT 2009: [http://www.ylitalonalapakat.fi].

ALKUUN