Syyskuu

Sainpahan lopultakin uudet kuvat päivitettyä, etenkin Caramello on ihan eri näköinen kuin aiemmissa kuvissa kun se ajettiin nyt keväällä ensimmäistä kertaa. Aiemminhan ollaan ihan saksilla vaan leikattu lyhyemmäksi Caramellon karvat.

Mutta siis myös muilla on uusia kuvia, Carlos jostain syystä ei osunut linssiini joten Carlos on ainoa jolla ei uusia kuvia ole. Tildalla ja Biancallakin nyt muutakin kuin vauvakuvat. Myös joillekin muille sivuille, kuten esim. jalostusemille, olen uusia kuvia päivitellyt.

Tuija on tehnyt hirmuisesti töitä aran Benin kanssa ja saanut kivasti tulosta aikaan!

Tänä vuonnahan ei odoteltu vasoja kuin Thelmalta ja mahdollisesti Camillalta, mutta kumpainenkaan ei sitten vasonut. Thelma siirtyy nyt eläkkeelle vasomispuuhista, johan se ehtikin osuutensa tehdä saatettuaan maailmaan Toffon, Ticon, Tesoron, Theodorin ja Tildan!

Myöskään astutuksia ei Metsänkylän emille tehty tänä vuonna, joten ensi vuodellekaan ei ole vasoja luvassa Metsänkylään, sen sijaan Lakulla on ollut vientiä. Molemmat laumat ovat nyt mukavan kokoiset, mutta mietitään sitten ensi kevät-kesällä uudet kujeet. Toki myynnissä on nytkin muutamia poikia jos oikeat omistajat heille vaan löytyvät.

Heinäkuu

Jouduimme hyvästelemään Metsänkylän vanhimman alpakan Martan heinäkuun alussa. Pieni ja pippurinen Marta on aikanaan tuotu synnyintilaltaan Perun San Franciscosta Eurooppaan 1999, mutta syntymäajasta ei ole kenelläkään tietoa. Martan villa on ollut huomattavasti karkeampi kuin kenenkään muun tuntemani alpakan koko tämän ajan kun Metsänkylässä olen käynyt, joten itse epäilisin Martan olleen kaikkein vanhin 2004 Metsänkylään tulleista alpakoista.

Martan kanssa sai aina olla varovainen sisätiloissa, jos meni varomatta liian lähelle ensin kuului korvia viiltävä huuto ja sitten satoi sylkeä niskaan... Ulkona Martan läheltä sai kyllä ihan vapaasti kulkea, paitsi jos Martalla oli vasa. Marta oli kyllä Persoona ja jäämme mummoa kovasti kaipaamaan.

Marta synnytti Metsänkylässä kolme vasaa Metsänkylän Marcellon (edelleen Metsänkylässä), Metsänkylän Marcon (Kosulan Alpakka Teamilla) sekä Metsänkylän Manuelan (Metsänkylässä). Manuelan vasojen Manoliton ja Margaretan myötä Martasta tuli myös isoäiti, vai liekö alpakoilla isoemä oikeampi nimitys... iso Marta ei kuitenkaan ollut kuin egoltaan, jo vajaa vuoden ikäiset vasat ovat järjestäen olleet Martaa korkeampia.

Toukokuu

Eläinlääkäri kävi madottamassa taasen koko joukkion ja tekemässä terveystarkastukset muuttaville pojille. Nyt kävi eri eläinlääkäri kuin ennen, kiva että muitakin eläinlääkäreitä kiinnostaa nämä karvakasat.

Pikapuoliin olisi taas tarkoitus siirtää muutama alpakka Kahvila Leivintuvan laitumelle. Vihreää on pukannut kaikille laitumille jo melkoista tahtia.

Kerinnät aloitettiin kuun puolivälissä Theodorista ja Claudiosta, jotka muuttivat yhdessä Pepen kanssa uuteen kotiin nyt kuun lopulla. Alunperin Lilon piti lähteä Theodorin ja Claudion kanssa, mutta Lilo oli sairastellut joten oli kaikkien kannalta fiksuin ratkaisu jättää Lilo Metsänkylään ja laittaa Pepe matkaan. Pepe on hieno suuri ja mukava orhi. Ikävä tulee Pepeä ja kahta muuta muuttajaa.

Jo ennen kuin pojat pääsivät muuttamaan Lilon tila huononi hoidosta huolimatta ja Lilo jouduttiin lopettamaan. Lilo vietiin Eviraan ja tuloksia odotellaan. Suloista ja ihmisrakasta Liloa jäädään syvästi kaipaamaan.

Astuvat orhet, Laku ja Marcello, ovat kesämielellä, nahinaa on myös muutamien muiden orhien joukossa. Carlos on lähes aina mukana nahinoissa vaikkei koskaan ole astunutkaan, lisäksi Ben ja Tico tuntuvat ajautuvan kahakoihin mukaan. Sen sijaan astuneet Miksu ja Toffo harvemmin nahistelevat muusta kuin ruoasta ja Eduardoa, Rodolfoa ja Tesoroa en ole tainnut koskaan nähdä kinastelemassa.

Helinin alpakoita pitävä Helinin Carita on käynyt keritsemässä jo melkein kaikki Metsänkylän alpakat, suuret kiitokset Caritalle siisteistä alpakoista!

Huhtikuu

Lähtihän ne lumet! Kyllä on alpakanelämä ollut paaaaaljon mukavampaa kun laitumet on sulaneet ja emätkin ovat alkaneet touhuilla laitumilla.

Unelmamökki-ohjelman toisessa jaksossa esiintyi Metsänkylän Navetalla kuvatussa pätkässä myös pariin otteeseen orhia, Ben ylipitkine hampaineen oli päässyt ohjelman mainokseenkin... Taitaa olla Nelosen netissä tuo ohjelma vielä katsottavissa.

Salpauksesta oli eläintenhoitajaopiskelijoita käymässä Metsänkylässä tutustumassa alpakoihin ja niiden pitoon.

Kerinnätkin alkavat lähestyä, kesän makua on nyt pääsiäisviikonloppuna jo saatukin kun mittari on ollut parinkymmenen asteen tietämissä. Onneksi saadaan apua kerintään toiselta kasvattajalta, ei minulle sitten jääkään kuin 9 kerittäväksi. Lilon, Claudion ja Theodorin kerintäänkin tulee apuun tulevat omistajat, poikien muuttoonkin on enää jokusia viikkoja. Ikävä tulee ihanaa kolmikkoa, mutta onneksi pääsevät hyvään kotiin mukavien ihmisten kanssa!

Maaliskuu

Tuli kuvailtua alpakoita kuun viimeisenä sunnuntaina, aurinko paistoi ja tuuli tuiversi turkkeja. Ja kameran mielestä oli liian kylmää. Suurimmasta osasta sain kuitenkin jonkinlaiset otokset. Tässä vieressä Rodo eli Metsänkylän Rodolfo, ketterä punaniska :)

Sainpa nyt laitettua Biancalle ja Tildallekin omille sivuilleen kuvat näistä söpöliineistä ja Margaretan kuvakin kaipasi hieman päivitystä. Margareta kun on luonteeltaan kovin utelias, oli siitä vaikea saada muuta kuvaa kuin sierainten sisäkuvia... Ja taisi olla ensimmäinen kerta kun Margaretaa kuvasin salamalla, neitokainen säikähti salamaa ja kamera sai tuta alpakan pelästymisen. Onneksi Margareta ei ole erityisen säikky eikä myöskään ehtinyt vetäistä klimppiä kovin syvältä mahansa syövereistä.

Poikien puolella Ticoa kiinnosti kovasti heinäkatoksen räystäältä tippuvat vesipisarat.

Talven kestäminen näkyy alpakoissa tänäkin vuonna nenän päällä, etenkin monilla tummilla karvan lähtö nenän päältä näkyy selvästi. Ilmeisimmin tämä johtuu kuivaheinän syönnistä heinätelineestä.

Alpakat tekevät heinään syviä onkaloita, ilmeisesti parhaat korret ovat vaikeimmin saatavissa... Viime talvena koitettiin josko suoraan suun kautta ruiskulla annettava vitamiinilisäys olisi auttanut karvan lähtöön, mutta ihan samannäköisiä nenänpäällisiä silloinkin oli. Nyt vitamiinit lisätään vain rehuihin.

Yläpuolella keikistelevän Claudionkin nenänpäältä on karvat ohenneet, sulaisi jo lumet ja alkaisi vihreää nousta maasta ja oksista syötäväksi. Claudiolle lumien sulaminen tietää paitsi karvan takaisin kasvua myös muuton lähestymistä.

Sen sijaan viereisten Marcellon ja Benin nenissä ei juuri karvat ole kadonneet ja lumien sulaminen tietää lisääntyvää telmimistä pitkin laitumia ja parin kuukauden päästä alkaa nahinat kun Marcello taitaa päästä taas tyttöjen kanssa viettämään aikaa.

Lilo

Tammikuu

Alpakat ovat viettäneet talvea tuttuun malliin – pakkasilla pysytään sisällä ja auringon pilkahdellessa lähdetään tutkimaan josko se kevät koittaisi. No, sitä kevättä odotellessa…

Syksyn ja talven mittaan on Metsänkylästä ja alpakoista taas ollut juttuja eri lehdissä, itse bongasin klinikkaeläinhoitajien lehdestä jutun ”Tunnetko alpakan?”, vilkaisin juttua ja totesin että tunnenhan minä, Miksuhan se siinä komeilee! On hauskaa miten Metsänkylän eläimiinkin törmää siellä sun täällä, kyllä niitä on melko monet kuvanneet. Postikorttikin tuli vastaan missä oli muistaakseni Toffo.

Theodor, Claudio ja Lilo on alustavasti varattu samaan paikkaan kolmen koplaksi. Aivan ihana kolmikko, uudet omistajat ovat varmasti tyytyväisiä valintaansa. Paitsi että kaikki ovat sosiaalisia ja mukavia eläimiä on Tepasta ja Claudiosta jalostuspuolellakin haluttaessa käyttöä. Ja Claudio ja Lilo ovat molemmat potentiaalisia agilitytähtiä, Tepasta en menisi samaa sanomaan… sehän nähtiin viime vuoden agilitykisassa kun Tepa puski kaikista esteistä läpi tyylillä ”miksi rasittaa itseään hyppäämällä kun voi yhtä hyvin mennä rytinällä läpi”.