Onpas kummallisen näköinen eläin?
Alpakka kuuluu etelä-amerikkalaisiin kamelieläimiin, kuten sen läheinen sukulainen laamakin. Perun inka-kulttuurissa alpakoita pidettiin kuninkaallisina eläiminä hienon villansa ansiosta. Perussa, Chilessä, Boliviassa ja Argentiinassa niitä on pidetty kotieläiminä jo yli 6000 vuoden ajan.  Vasta 1970-luvulla ensimmäiset alpakat tuotiin Pohjois-Amerikkaan. Perussa alpakan maastavienti on ollut laitonta vuoteen 1991 asti. Tälläkin hetkellä se on tarkoin säänneltyä. Tällä hetkellä maailmassa on noin neljä miljoonaa alpakkaa, joista 80 % elää Perussa. Euroopassa alpakoiden kasvattaminen on lisääntynyt huikeasti viimeisten kymmenen vuoden ajan.

Mitä ovat surit ja huacayat?                                                                       Alpakkarotuja on kaksi; surit ja huacayat. Huacaya on yleisin alpakkarotu, sureja kaikista alpakoista on vain noin 10 %. Suri on hieman kevyempirakenteinen (tosin tätä ei Metsänkylän massiivista Caramelloa katsomalla uskoisi), ja sen korvat ovat hieman pidemmät. Suurin ero on niiden villassa. Huacaya on pörröturkkinen, kun surin karvapeite laskeutuu pitkänä ja kiiltävänä maata kohti kuin se olisi märkää. Väriltään suri on yleensä valkoinen tai vaalea beige. Huacayat ja surit ovat kaksi eri rotua, joita ei ole tarkoitus sekoittaa keskenään.

Sylkevätkö alpakat?                                                                                                       Alpakat sylkevät yleensä vain ruokakaukaloiden ääressä ruokavuoroista kinastellessaan. Toiset ovat herkempiä sylkemään kuin toiset. Jotkut eivät sylje kertaakaan elämänsä aikana. Periaatteessa voisi sanoa alpakan sylkevän samassa tilanteessa kuin koira puree. Olemme havainneet naaraiden olevan hieman herkempiä sylkemään kuin urokset. Jos ruokkija on väärässä paikassa, saattaa silloin saada osansa ruokapaikkakisailussa. Monessa mahassa kypsytetty vihreä sylki haisee juuri niin pahalle kuin miltä se kuulostaakin.

Miksi alpakanvilla on niin arvostettua?                                                         Alpakanvilla on erittäin hienoa (16-28 mikronia). Se on pehmeämpää kuin kashmirvilla, ja lämpimämpää ja vahvempaa eikä kutita kuin lampaanvilla. Märkänäkään se ei tunnu kylmältä. Yksi alpakka tuottaa vuodessa useampienkin sukkien raaka-aineet (keskimäärin 2-4 kg). 

Mielenkiintoiseksi alpakoiden kasvattamisen tekee sekin, ettei koskaan tiedä, mitä väriä tuleva vasa on. Alpakoita on virallisesti 22 eri väriä. Väri voi polveutua usean sukupolven takaa. Astuttamalla valkoisen naaraan valkoisella orhella, ei ole takeita siitä, että vasa olisi myös valkoinen. Esimerkiksi harmaan Lakun ja valkoisen Blancan tytär Bianca onkin ruskea.

Millainen alpakka on luonteeltaan?
Alpakat ovat erittäin sosiaalisia eläimiä. Seuraamalla niiden käyttäytymistä huomaa niiden olevan ystävällisiä, leikkisiä, avoimia ja erittäin uteliaita eläimiä. Jopa pienten lasten on helppo käsitellä alpakkaa joka on kasvanut kontaktissa ihmisiin. Jokainen alpakka on erilainen yksilö.

Ovatko alpakat kovaäänisiä?
Alpakat ovat erittäin hiljaisia eläimiä. Ne varoittavat toisiaan nopeasti toistuvalla lyhyellä kimeällä varoitushuudolla. Kun niitä käsitellään, saattaa muu lauma ottaa osaa hoidettavan ahdinkoon hymisemällä matalalla äänellä. Itse käsiteltävä taas saattaa päästää mitä mielikuvituksellisimpia hätähuutoja. Käsittelyyn tottuneet eläimet ovat yleensä joko hiljaa tai pitävät yhteyttä muihin ynisten. Pääsääntöisesti ne tarkkailevat ympäristöään 
hiljaisesti ynisemällä. Alpakoiden ääntely on lauman koossa pitämisen apuväline.
Emä ynisee vastasyntyneelle vasalle ensimmäisinä päivinä lähes taukoamatta pitääkseen sen lähellään.

Onko se märehtijä?                                                                                                     Märehtijöillä, kuten naudalla, lampaalla ja vuohellahan on neljä mahaa; pötsi, lehtimaha, verkkomaha ja juoksutusmaha, alpakalla sen sijaan on kolme mahaa. Näistä ensimmäinen muistuttaa toiminnaltaa pötsiä ja kolmannen mahan viimeinen neljännes puolestaan juoksutusmahaa. Märepala alpakalla nousee kuten märehtijöillä ja myös märehdintä tapahtuu vastaavasti. Alpakka on siis kolmimahainen märehtijä.

Alpakka eroaa näistä märehtijöistä anatomisesti myös siten, että sillä ei ole sappirakkoa. Sappirakon puuttuminen kertoo siitä, että eläimen tulisi syödä vuorokauden ympäri, jotta sappi sekoittuu rehumassaan tasaisesti. Alpakan jalkapohja on pehmeä, anturamainen, se ei kuluta ympäristöä kuten sorkat. Alpakoilla on kaksi kynttä joka jalassa ja ne tulee leikata säännöllisesti. Alpakan käynti kulkee siirtäen ensin toisen puolen jalkoja, sitten toisen puolen, askellus ei ole täysin samanaikaista eli alpakka peitsaa melkein, muttei ihan.